Oppimisen tuki - tahtotilasta toteutukseen

Yhdenvertaisen koulutuksen toteuttamiseksi on kuluneella hallituskaudella tehty paljon. Mitä vielä tarvitaan, jotta oppimisen ja koulunkäynnin tuki oppilaitoksissa toteutuu?

Suomi otti suuren askeleen kohti aiempaa yhdenvertaisempaa koulutusta elokuussa 2021, jolloin laajennettu oppivelvollisuus ja maksuton toisen asteen koulutus astuivat voimaan. Muutoksen tavoitteena oli varmistaa, että jokaisella nuorella on mahdollisuus toisen asteen koulutukseen riippumatta perheen taloudellisesta tilanteesta.

Käytännössä oikeus laajennettuun oppivelvollisuuteen ei kuitenkaan vielä jokaisen kohdalla toteudu. Vaikka viime vuoden syksyllä tilastojen mukaan ilman opiskelupaikkaa oli noin 2000 nuorta vähemmän kuin vuotta aikaisemmin, kaikille ei opiskelupaikkaa löydy. Erityisesti vahvaa oppimisen tukea tarvitsevat nuoret voivat joutua tilanteeseen, jossa heille tarjotaan mahdollisuutta hakea vapautusta laajennetusta oppivelvollisuudesta. Tämä voi joidenkin nuorten kohdalla olla perusteltua, mutta se ei saa olla pakon sanelemaa. Opiskelupaikkojen riittävyys on varmistettava.

Oppimisen tukeen tarvitaan lisää henkilöstöresurssia

Oppimisen tukea tulee vahvistaa varhaiskasvatuksesta jatko-opintoihin asti. Varhaiskasvatuslaissa määritelty yleinen, tehostettu ja erityinen tuki tarkoittaa sitä, että lapsen tulee saada tarvitsemaansa oikea-aikaista tukea, jolla on merkitystä myös myöhemmälle oppimiselle. Lapsen tukea vahvistava varhaiskasvatuslain lakimuutos tuli voimaan viime elokuussa ja nyt on huolehdittava siitä, että tuen tarjoaminen resurssien puitteissa toteutuu. Perusopetuslaissa vastaava säädös on ollut jo kauemmin.

Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten määrä on jatkuvassa kasvussa. Peruskoulun päätyttyä kielitaidolla ja muilla perustaidoilla on oleellinen merkitys nuoren tulevaisuudelle. Eniten tukea tarvitsevat peruskoulun aikana Suomeen saapuneet oppilaat. Valtio myöntää kouluille vuosittain erityisavustuksia esi- ja perusopetuksen tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin ja laadun kehittämiseen. Avustusta on mahdollista käyttää mm. laaja-alaisten erityisopettajien, resurssiopettajien, tsemppariopettajien ja avustajien palkkaamiseen. Henkilöstön sitoutumisen ja opetuksen jatkuvuuden kannalta toimivampi käytäntö olisi se, että avustukset myönnettäisiin pidemmälle ajanjaksolle kerrallaan.

Uudistetun oppivelvollisuuslain myötä vaatimukset toisen asteen oppilaitoksia kohtaan kovenivat. Oppilashuollon ja erityisopetuksen resurssipula on suurta, eikä siihen toistaiseksi ole osoitettu valtion puolelta lisärahoitusta. Opiskelijoiden sosiaaliset ongelmat ja oppimisen tuen tarve kuormittavat oppilaitoksia ja vaikuttavat oppimistuloksiin sekä henkilöstön saatavuuteen, joka on heikentynyt viime vuosina huomattavasti.

Ennen uudistusta noin 15 % nuorista jäi ilman tutkintoa. Toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, miten suuri osuus nuorista jää ilman tutkintoa laajennetun oppivelvollisuuden jälleen. Opiskelijoiden motivaation vahvistaminen ja pitäminen opiskelujen parissa vaatii työtä. Ilman riittävää tukea osa opiskelijoista jättää opiskelun kesken tai ei aloita opiskelua.

Onko henkilökohtainen opetussuunnitelma jo liiankin joustava?

Toisen asteen oppilaille tehtävän henkilökohtaisen opetussuunnitelman tarkoituksena on mahdollistaa opiskelu jokaiselle yksilölliset tarpeet huomioiden. Käytännössä tässäkin on vaarana se, että yksilölliset ratkaisut eivät tosiasiallisesti tue opiskelijan oppimista ja oppimista ei tapahdu. Toisen asteen koulutuksessa opiskelija saattaa saada opetusta viikon aikana vain pari tuntia ja muun opiskelun ollessa omatoimista opiskelua etänä. Vaikka laajennettu oppivelvollisuus tähtää tutkintoon, nuori ei tee mitään tutkinnolla, joka ei anna valmiuksia toimia ammatissa tai hakeutua jatko-opiskeluun.

Lasten ja nuorten tuen tarpeen tunnistamiseen ja arviointiin pitää kehittää lisää menetelmiä, joiden avulla opiskeluympäristön ja opiskelun mukautus on mahdollista tehdä aidosti yksilöllisesti. 

Mitä on tehtävä?

Edellä esitettyjen asioiden lisäksi haluan nostaa esille vielä muutaman asian.

Varhaiskasvatuslaissa määritelty kolmiportainen tuki tulisi laajentaa koskemaan koko koulutusjärjestelmäämme mukaan lukien toisen asteen koulutus ja sen sisältö ja laajuus tulisi sisällyttää lainsäädäntöön. Tuen toteuttaminen vaatii pysyvät resurssit opetukseen ja opetuksen tukeen.

Oleellinen ja tärkeä osa oppimisen tukea ovat oppimisympäristöt, joiden tulee vastata kaikkien oppilaiden tarpeita. Tilojen suunnittelussa pitää huomioida niiden riittävyyden lisäksi esteettömyys, joka pitää sisällään myös aistiesteettömyyden. Avoimien oppimisympäristöjen lisäksi kouluihin tarvitaan riittävästi luokka- ja pienryhmätiloja, joista hyötyvät mm. erityisen tuen pienryhmät.

Nyt on aika ottaa seuraava askel koulutusuudistuksessa, tämä tarkoittaa yhdenvertaisia tekoja seuraavallakin hallituskaudella.